16.2. – 18.2.2012 Riekkojahdissa Lapissa.

Tsarmitunturin (Villi pohjola 1612) lupa-aluealle saavuimme toivoa täynnä 16.2.2012. Aamu ei ollut tosin niin lupaava, kuin olin toivonut, pakkasta -30- astetta! Puoleen päivään mennessä pakkanen laski -18 ja pääsimme hiihtämään muutaman ringin, jäljittääksemme riekonjälkiä ja mahdollisia riekkotokkia.

Raja-Joosepintienvarresta päätimme laittaa sukset jalkaan ja lähteä hiihtämään aluetta. Mukana meillä oli kaksi (toivottavasti lintuja)seisovaa koiraa, Bretoni narttu ja 11 kk. ”vanha” saksanseisoja uros, tutustumassa toimintaan.

Lunta alueella oli noin 60cm ja lumenrakenne puhdasta puuteria! Suksi upposi puoleen sääreen ja koirat painuivat suoraan pohjaan asti.

Lintuja löytyi korkeuskäyrien yläpäästä, mutta karkkoetäisyys huikeat 100 – 150metriä. Eli ei pienintäkään toivoa päästä ampumaetäisyydelle. Päivän saldoksi kertyikin puhdasta kokemusta!

Illalla kämpillä hiottiin sotasuunnitelmaa ja painutti saunan jälkeen punkkaan lataamaan pattereita seuraavan päivän koitosta varten. Täytyy sanoa, että pakkasesta huolimatta, haku koiralla oli kohdallaan, mutta käyttöaika oli todella lyhyt, johtuen kelistä!

***

17.2.2012 suuntasimme Nellimin alueelle. Sanonpa vaan, että vaikka alueista ja linnuista olisikin havainto tai havaintoja, niin se ei todellakaan tarkoita, että riekot olisivat repussa!

Pakkanen oli laskenut -6-asteeseen ja voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että oli ”turistikeli”! Upea ilma, sopiva pakkanen ja mukava pieni tuulenvire. Koirilla oli hyvä juoksuvire ja hakuluovit olivat mukavan mittaisia. Riekkoja löytyikin edelleen melko korkealta, mutta paikat olivat super pahoja kivirakkoja. Linnut näyttäytyivät, siivittäen koirien edellä noin sata meriä edessämme. Suksella liikuttaessa lintu tuntuu saavan lumesta informaation saapujasta jo hyvissä ajoin, joka näyttää johtavan aina koko tokan siivittämiseen! Vaikka kuinka yritimme saada tokan hajalle ja yksittäisen linnun seisonnalle, niin siinä ei vaan onnistuttu. Lintuja oli kyllä jonkin verran ja koirilla oli hajuja nokassa paljon. ”Juniori” pöllytti yhden tokan ilmaan ja tilanne kuivui kokoon. Toisessa tilanteessa ”poika” otti hienon seisonnan vaivaiskoivuvarvikkoon. Tässä pääsin jo lataamaan, ja asettelin sauvat hankeen niin, että todennäköisesti löytäisin ne vielä tilanteen jälkeenkin. Lähdin kohti koiraa ja annoin ”ajo” käskyn. Koira liikkui tarkentaen ja huomasin, että riekko juoksee varvikossa Z:taa. Liikuin koiran kanssa siksakkia pitkin varvikkoa, niin rivakasti, kuin suksella tiheässä varvikossa pääsee. Kokonaisuudessaan tilanne kesti ehkä noin 45 sekuntia ja päättyi riekon siivitykseen varvikon toisessa ääripäässä eli noin 35 –40 metriämeidän edellä. Totesin risuja olevan edessä sen verran reilusti, että päätin jättää ampumatta.

Poroja alueella liikkui runsaasti, tämä oli hyvä opettelu paikka nuorelle koiralle olla noteeraamatta poroja ja keskittyä pelkästään olennaiseen eli lintuihin!

Mitä päivästä jäi käteen? Känsiä! Paljon hiihtoa ja runsaasti puuterilunta! Lintu on todella arka ja lähtee liikkeelle kaukaa! Yksittäisen linnun saaminen piikille on haaste, kun lumi jakaa informaation kulkijasta kauas.

Pakko sanoa, että Haganin X-Trace suksi ja side toimii upeasti puuterilumessa, varvikossa, kovassa pakkasessa(-32) tai pienessä pakkasessa(-2) ja tunturissa sekä suolla. En tosin ennen ole hiihtänyt toisilla suksilla kuukauden aikana näin monessa eri maastossa ja lämpötilassa. Ei ole vastaan tullut tilannetta, jossa en olisi Haganin sukseen ollut tyytyväinen. Side ei ole pettänyt kertaakaan, vaikka alun perin ajattelin, että risukossa tai varvikossa side aukeisi, mutta näin ei ole käynyt. Suksen uppoama, Etelä-Suomessa metsässä ja suolla, on ollut nilkkaan vaikka lumessa ei ole kerrostumia ja lunta on 60cm?! Lapissa suksi upposi pahimmillaan puoleen sääreen vaikka ei ollut lumessa kerrostumia ja lunta oli60 cm. Rautakantti suksessa auttaa mukavasti tunturissa laskettaessa rinnettä alas tai noustessa pahoista paikoista ylös! Hiihtäjänä en ehkä ole helpoin, koska elopainoa on kertynyt sen verran, ettei neuvolan tarvitse punnita, joten sukselta on vaadittu paljon. Pituutta suksellani on 210cm, joka on metsäsukselle mielestäni vähän. Pidempää suksea en tarvitsekaan enää, koska suksi pelaa upeasti ja kärjet nousevat hangen päälle, tehden hiihtämisestä suht mukavaa pehmeässäkin lumessa. Side on kaikille kengille säädettävää mallia, joten voin päivän aikana kastuneet kengät vaihtaa kuiviin ja homma jatkuu!

Tätä ei pidä ottaa mainoksena, suksi on vaan pirun HYVÄ ja kevyt!

***

18.2.2012 Suuntana taas kerran Raja-Joosepintie ja siellä jo kertaalleen ”perattu” alue. Toissapäiväisien lintuhavaintojen perässä paikalle! Pakkasta -2-astetta ja sopivasti tuulta. Nyt näyttää kaikki olevan enemmän, kuin kohdallaan! Aloitan aamun tänään poikkeuksellisesti jo 9.30, koska repussa ei ole vielä lintuja ja nyt on viimeinen päivä tätä reissua alkamassa!

Ensimmäisenä sukset jalkaan, vaaran reunaa myötätuuleen hiihtäen, ajatuksena ”koukata” tuulen alle parin kilometrin jälkeen. Lopulta päästään suunniteltuun käännöskohtaan, nokka kohti tuulta ja menoksi. Enpä ehtinyt kauaa koiraa juoksuttaa, kun alkaa tuloladun suunnalta kuulua moottorikelkkojen ääntä. Rajamiehet sieltä tulevat latuani pitkin kelkoilla. Koukkaavat matkanpäässä perääni ja eipä aikaakaan, kun ovat jo rinnallani. Vislaan koiran luokseni ja esittelen alueelle oikeuttavat metsästyslupapaperini tarkastusta suorittavalle luutnantille. Kysyvät vielä aseenkantoluvat ja metsästyskortinkin, joten perusteellista työtä suorittavat herrat Raja-Joosepin alueella! Mukava huomata, että virkaa voi hoitaa oikealla asenteella ja lupia tarkastetaan IHAN oikeasti! Tässä oli itsellekin hyvä muistutus siitä, miksi luvat kannattaa pitää takintaskussa mukana. Muuten olisi tullut pitkä hiihtomarssi autolle näyttämään lupia!

Muodollisuudet on suoritettu, niin nyt voidaan keskustella asiaa eli lintukantojen liikkeitä ja tiheyksiä. Saan kuulla partiolta kääntyneeni tuulen alle kilometriä liian aikaisin. Sieltä oli riekkotokka lähtenyt lentoon kelkkojen edeltä! Kiitän herroja vinkistä ja toivottelemme hyvät päivän jatkot. Kelkat lähtevät liikkeelle ja me lähdetään suksilla katsomaan pitääkö vinkki paikkansa. Sen verran puheltiin rajamiesten kanssa linnuista, että kertoivat kokonaisen riekkotokan olevan mahdoton tehtävä, saada seisonnalle koiralle tähän vuodenaikaan. Tämän toki olin huomannut jo parin edellisen päivän aikana, mutta rajamiesten kertoma vahvisti asian. Yksittäinen lintu voisi kestää seisontaa, mutta tokka ei!

Riekot löytyvät kerrotulta alalta, tokka kohoaa ilmaan, noin 20 lintua ja lentävät läheiselle rinteelle! Koira saa hyvän vainun linnuista ja katsomme olisiko yksittäisiä lintuja vielä maastossa, ei löydy?!? Hiihtelen eteenpäin ja hetken päässä koira merkkaa linnunhajua, häntä heiluu ja haku tiivistyy. Koira pysähtyy seisontaan, etenen tilanteeseen, matkaa koiraan10 metriäja sitten kahahtaa,25 metrinpäässä edessäni olevasta pienestä männystä koppelo hyppää siivilleen ja katoaa lumiseen maisemaan. Hieno tilanne ja upea lintu, toivotaan, että kevään poikue onnistuisi!

Myöhemmin löytyy toinen 20 linnun riekkotokka, joka siivittää todella kaukana edessä.

Kolmen päivän retki on ohi ja kokemusta tuli, koiralle ja ukolle! Nuorikoira oppi poroista, riekoista, lumisesta maastosta ja Lapin luonnosta. Ensisyksynä täytyy toivoa, että riekosta tulviva molekyylivana olisi iskostunut koiran mieleen ja loppuun asti vietyjä riistatilanteita syntyisi.

Mukava oli hiihtää, nähdä aivan uskomattoman upeita maisemia ja tutustua Raja-Joosepin alueen lupatarkastus politiikkaan – hyvässä hengessä. Muistakaa pitää luvat mukana, niitä voidaan joskus kysyä teiltä! Ajattelin jälkeenpäin, että olisin voinut tietysti ajaa Rajavartioston pihaan ja näyttää lupani heti mennessä, niin olisi säästynyt herroilta monen kilometrin ajelu!

****

Kotiinpäin, eli kohti etelää, ajaessani tulikin muistutus kaiken katoavaisuudesta – porokolari! Ei onneksi minun nokkapellilleni. Lumipyryssä ajettaessa poro oli tiellä ja autoilija ei saanut ajoneuvoa pysähtymään ajoissa, lopputulos – autossa jokunen lommo ja naarmu, mutta poro menetti sen ainoansa.

Pitkän aikaa, paikalta poistuttuani, tuli tietä tarkkailtua vähän pirun tarkasti!