MAJAVAJAHTI VIROSSA

Majavajahtiin Viroon johtaa matkamme ja ajankohtana on (torstai) 5.4.- (sunnuntai) 8.4.2012.
Kohteenamme on Etelä-Viro, Valgan lähellä sijaitseva Nakatun majoituspaikkamme. http://www.nakatu.ee/

Aamupäivällä autot laivaan ja kohti Tallinnaa. Satamasta tuli ajomatkaa vajaa 300km kohti etelää ja perillä odotti upea talo, jonka pihamaalla käyskenteli lyhytkarvainen saksanseisoja ja laitumilla Hereford -lehmät. Kevät on huomattavasti edennyt pidemmälle, kuin kotona Suomessa. Lunta ei ollut käytännössä missään ja ruoho oli osittain vihreää! Matkanteko kesti odotettua kauemmin ja olimme perillä hieman ”aikataulusta” myöhässä. Emäntä oli valmistanut maittavat sopat päivälliseksi ja nopean ruokailun jälkeen vaatteiden vaihto ja heti joenvarteen majavia etsimään.

Metsästysoppaana paikanpäällä toimi Airek Kolju, joka on tullut tutuksi minulle jo vuosien varrella aikaisemmista jahdeista. Airek vei minut autolla metsäautotietä ojanpäähän. Sisäistettyäni ja mieleen painettuani, nokkapellillä roiskuneeseen kuraan piirretyn kartan, suuntaan kivääri olalla ojavartta tutkimaan majavien syönnöspaikkoja.

Pääsen jahtiin kello 18.30 ja olen myöhässä rankasti aikataulusta. Paikalla olisi pitänyt olla jo kello 17.00, jolloin majavat aloittavat ilta puuhastelunsa. Sovimme noutoajaksi kello 21.00, jolloin on jo niin pimeää, että ampuminen menee vaikeaksi.

Ojat ovat melko kapeita, noin 2m- 10m leveitä ja haaroittuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Kuljen kapeaa ojanvartta noin sata metriä ja tulen ”pääuomalle”, jolla on leveyttä 5 metriä. Käännyn kulkemaan kohti ylävirtaa ja harmikseni huomaan, että hentoinen tuuli käy selän takaa, joten majavat saavat minusta hajun jo kauas edelleni.
Harmittelen tuulen suuntaa ja jatkan matkaani. En päässyt harmitteluissani vielä loppuun, kun edestäni (noin 70m) lähtee rantapenkalta majava uimaan jokea pitkin, poispäin minusta. Eteeni tulee joenhaara, joten joudun kiertämään haaraa pitkin sata metriä ja pääsen joesta yli padon kohdalta. Palaan takaisin ”pääuomalle” päin hiljakseen hiipien. Uomalle päästyäni päätin lähteä kiertämään metsän suojassa 200 metriä ylävirran puolelle, siitä kohdasta nähden, jossa näin majavan viimeisen kerran uivan. Samalla pääsen tuulen alle, joten hajun saaminen minusta on majavalle vaikeampaa. Hiivin rantapenkan lähelle ja istun maahan odottamaan ja tarkkailemaan mitä joella tapahtuu. Kymmenen minuuttia istuskeltuani tulee majava 20 metriä edestäni uiden rantapenkan viereen ja alkaa ruokailemaan vedessä. Odottelen rauhassa ruokailun loppua ja toivon, että majava nousisi vedestä penkalle sen verran, että saalis ei katoaisi joen syvyyksiin tai mutapohjaan!

Odotus palkitaan, kun majava päättää uida joen vastakkaiselle puolelle ja nousee maalle. Itse istun noin pari metriä jokiuomasta ja majava on noin metrin verran maalla, joten ampumatkaa laskin olevan huikeat 7 -8 metriä! Ongelmana on enää, miten saan kiväärin nostettua sylistäni siten ettei majava ehdi veteen? Asiaa ei helpota se, että majava päättää kääntyä katsesuunta suoraan minuun päin! Istun vieläkin liikahtamatta paikallani ja majava alkaa sukia itseään. Joka kerta, kun majavalla on pää alhaalla käyn itse hivuttamaan kivääriä ylös pikku hiljaa. Saan kiväärin poskelleni ja jahtireissun ensimmäinen majava on saatu eräksi! En ole koskaan päässyt majavaa näin lähelle ja vieläpä niin, että alkuasetelmat olivat tuulen suunnan kannalta todella epäsuotuisat.

Nyt alan miettiä, miten saan majavan joen toiselta rannalta itselleni, mielellään kastelematta itseäni läpimäräksi!? Palaan takaisin joenhaaralle ja lähden kiertämään padon kautta päästäkseni joesta yli. Ylitän joen ja pääsen seuraavalle padolle, josta pääsee ”pääuoman” yli. Onhan tämä taiteilua, mutta loppujen lopuksi saan saaliin noudettua ja pääsen noutopaikalle kastellen ainoastaan oikeanjalkani nivusia myöten! Pitihän sitä tietenkin sen verran astua pehmeään joenrannan mutaan!

Aloitus ilta on siis onnistunut ja aikaa kului kaksi tuntia. Voin sanoa suoraan, että tämä se vasta on elämää! Iltapala, sauna, herätyksen asettaminen ja nukkumaan – aamulla lähtö kello 5.00!

Airek antoi jahti kellonajoiksi 5.00 – 7.00 ja 17.00 – pimeän tulo!

Palaan aamulla samalle joelle, josta illalla olin saanut majavan eräksi. Odottelen auringon nousua ja nautiskelen luonnosta. Pakkasta pari astetta ja päiväksi luvattu +6- astetta lämmintä ja puolipilvistä, pientä tuulta.
Aamu valkenee, linnut aloittavat konserttinsa ja odottelen josko majavat palaisivat aamupalalta pesälle. On majavat tainneet ottaa itseensä, kun mitään liikettä ei joella näy – ymmärrän kyllä, että ovat varovaisia edellisen illan laukaukseni jäljiltä!

Päivällä riittää Nakatun talolla hommia, kun nyljemme ja leikkaamme, porukalla, saaliiksi saadut majavat.  Majavasta ei nahka irtoa, kuin jäniksestä vetämällä, vaan jokainen milli ja sentti on leikattava irti. Yhteen majavaan kuluu aikaa, leikkaajan taidoista ja veitsen terävyydestä riippuen, puolesta tunnista yhteen tuntiin.  Haluan saada nahat vielä laitettaviksi, joten pyrin leikkaamaan nahan irti mahdollisimman siististi ja mielellään ilman ylimääräisiä reikiä. Nahka on irti ja tämän jälkeen suolaaminen ja rullaaminen. Meillä ei ollut tilaa pinota nahkoja minnekään erikseen ja muutenkin, kuljetuksen kannalta, rulla vie vähän tilaa.
Kerään toki kallotkin talteen, koska haluna on opetella valmistamaan majavan kallotrofee. Airek opasti sen verran aiheeseen, että nuoren majavan kallo ei yleensä pysy ehjänä, joten vanhemmat yksilöt ovat tähän tarkoitukseen parempia.

Jahtipaikoissa on eroja: jokia, puroja ja järviä.
Upeimpia kokemuksia koko reissussa on kanootilla jokivartta melominen. Kanootti vesille, kivääri selkään ja kohti seikkailuja! Valtavan upeat maisemat, paljon vesilintuja ja lopulta – paljon majavia!
Jokisuisto on temmelletty sileäksi puustosta useiden kymmenien metrien matkalta. Pitkä heinä peittää osittain näkyvyyden, mutta majavien iltaruokailu on käynnissä joka puolella ympärilläni. Rouske kuuluu ja laitan kanootin joenpenkkaan parkkiin ja istun odottamaan. Sata metriä alajuoksun puolella on pato ja siitä oikealla puolella 20 metriä on majavilla iso pesä.
Sivu huomautuksena täytyy mainita, että vesilintuja on todella paljon, telkkiä, sorsia, hanhia ja joutsenia.

Ei kestä kauan, kun ensimmäinen majava menee uiden jokea alavirtaan. Majava ui 70 metriä edessäni, päätän olla ampumatta veteen ja odotan majavan nousevan penkalle. Ei nouse vaan kääntyy pesään.
Majavia kokonaisuutena on lopulta yhteensä 5 kappaletta, joita katselin kiikaritähtäimenläpi, matkaa 50 – 70 metriä. Yksikään ei noussut pientareelle. Pesältä ei siis tullut ammuttua saalista, mutta valtavan upeita kuvia piirtyi ikuisesti mieleeni.

Lähden palaamaan kanootilla jokea ylävirtaan kello 20.00, koska vaikeista paikoista on päästävä takaisin ennen pimeän tuloa.
Mennessäni alaspäin olin ylittänyt 4 patoa ja olin itse viidennellä padolla majavienpesän läheisyydessä. Viimeinen pato ennen liikkeellelähtöpaikkaani havaitsen majavan syömässä penkalla. Matkaa tulee, etäisyysmittarilla mitattuna, 146 metriä. Ylitän padon ja jatkan lähestymistäni 60 metriin asti ja sitten toimintaa. Näin jälkeenpäin, kun asiaa miettii, niin ei olisi ”tarvinnut” lähteä liikkeelle ollenkaan, kun majava tulee aloituspaikalle itse!

Ruokana majavanliha on mitä maittavin. Epäilijöitä oli mukana meidänkin ryhmässä, mutta voin vakuuttaa, että valmistustavassa ja valmistustavassa on eroja.
Marinadissa yön yli pidetyt majanlihapalat paistettiin päivällä grillissä ja voi veljet, miltei sulivat suussa! Kypsyydeksi määritettiin ”juurikypsä”, eli heti syömään, kun ei näy yhtään punaista. Tästä jos jatkaa vielä pidemmälle kypsentämistä, niin menee liha sitkeäksi.

Illalla valmistimme: majavarillettéä, uuniperunoita sienitäytteellä, majavaliemestä valmistettua kastiketta ja uunijuureksi. Majavarillette on ylikypsäksi haudutettua majavanlihaa(haudutusaika 8 tuntia), joka revitään, maustetaan ja prässätään uunivuoassa tai pakissa. Prässätty liha leikataan annospaloiksi ja paistetaan voissa tai uunissa kuumaksi. On sitten semmoinen eväs, että suorastaan hivelee makunystyröitä.
Lassen sanoin(ryhmämme jahtimies):” nyt ymmärtää, miksi majava on kuninkaiden ruokaa – se pitää osata valmistaa”!

Tästäkin reissusta on kuva materiaali eli perästä kuuluu!